Se lapsuudenkoti. Oli pienempi kuin muistin, tietysti, tosin katto taas korkeammalla kuin muistin. Samaa/tuttua oli patterit ja ikkunalaudat – vastaanotto sydämellinen, viihdyin kylässä kolme tuntia, lähdin pois kepein mielin, enää ei ehkä kämppä tule uniin.