Ympäristössäni rikkoutuu rakkauksia. Ihmisiä putoilee tyhjän päälle. Siihen ei ole paljon sanomista, vaikka syyt ovat usein keskenään samanlaisia, joskus taas ihan muuta. Miksi? on aika hyvä kysymys, varsinkin jos siihen yrittää vastata etäännyttämällä itseään asiasta – jos siis uskaltaa. Ja jossei uskalla, niin ei kai vaan tahdo kohdata pettymystä, erehdystä, virhettä. Miksi? Minä en lakkaa kysymästä, vaikka kukaan ei yleensä haluakaan vastata. Eihän se nyt ole – helvetti soikoon – mikään henkilökohtainen vika tai munaus vaan monien asioiden summa.

Hyvähän tässä, ei vaivaa kun keuhkoputkentulehdus. Ehkei olisi kannattanut eilen uida läträtä viileässä illassa. Nyt en voi mennä maate, koska siinä asennossa yskittää, istun kai sitten koko yön.