Tapasin (varhais-) lapsuuden perhetuttavia, joiden kanssa silloin aikoinaan oltiin mökkinaapureita. "No, mutta missä on sinun Vadelmahattusi!?" "Puuttuu vain Vadelmahattu!!" ne huudahtelee heti minut nähtyään. Eikä minulla ole aavistustakaan moisesta hatusta, joka kuitenkin tuntui jotenkin vahvasti liittyvän persoonaani. Millainenkohan se oli, pitäisikö minun hankkia Vadelmahattu, muutamana päivänä olen selvästi tuntenut, että jotakin tosiaan puuttuu – on puuttunut jo vuosikymmeniä. Tämä voi olla ylitsepääsemätöntä.