Suruliputuksen päivänä koskettavin näkemäni oli Munkassa paketoidun talon rakennusliikkeen mainoslippu puolitangossa.

Päivät hämärästä hämärään. Kävin välillä kaupungissa viettämässä sosiaalista elämää; konsertissa ja lastenvahtina ja kiinalaisessa ravintolassa ja tavaratalossa ja brunssilla ja kirppiksellä ja kaduilla muuten vaan. Ostin kirjan, keräilin muutakin kiinnostavaa luettavaa, mutta jostain syystä ei homma etene. Illat puhutaan ja puhutaan. Voih, mihin ne sanatkin kaikki oikein menee, ettei vaan hukkaan.