Lumisade jotenkin saartoi minut sohvalle, jossa maaten katselin aamuista myrskyä ikkunasta. Ensin vähän ihmettelin uupumusta, olin spreijannut mokkakengätkin lähtövalmiiksi, mutta olihan viikonloppu ollut aika minuuttiaikataulua; kurssia ja muuta, valvomistakin, jossain se vapaapäivä pitää olla. Jäin sohvaan ja tein kaikessa rauhassa viikon aikatauluja, soittelin. Illalla kävin jo lauleskellen kaivamassa auton lumesta, hain tukusta viikon tarvikkeet ja menin pariksi tunniksi töihin, siis kaikessa rauhassa – sellaista ei nyt vähään aikaan ole odotettavissa.