Löysin oikeat painallukset saadakseni tänne jotain kirjoitettua!  Moni asia muuttunut kuten vaikkapa nuo symbolit. Printtasin vuoden 2012 tekstit, sitä vanhemmat n. 7 vuoden ajalta odottaa kohtaloaan eli saanko nekin ulos vai häviävätkö...

 

 

 

täällä, aika monen vuoden jälkeen. Aiheena on ainakin vielä tuo puutarha eli krassin siemenet kohta liotukseen. 

 

 

 

Jossain tässä vaiheessa alan ajatella tuota elämäni "ensimmäistä" kesää kaupungissa. Vuosikymmenten jälkeen. Tai, no, heinäkuu ja elokuun alku siitä uupuvat, silloin olin Jäämerellä, Lapissa ja Suomen kaikilla kolkilla. Kuin turistina olen ihastellut Helsingin puistoja, vihreyttä, kahviloita, rantoja, toreja. Polkupyöräillyt monenmoisia reittejä, riemastunut hyvistä pyöräilyteistä, saanut happea ja hikeä.

Olen malttanut istua kesäyliopistossa kielikurssilla, nähnyt monta pesismatsia, löytänyt uusia outoja metsiköitä ja näköaloja – niitä osin työn vuoksi.

Pyykkini liehuvat korttelipihalla tuulessa, istun puutarhapöydän ääressä lounaalla. Monia rauhallisia hetkiä. Ja kiireisiä, aikaisia aamuja. Valoa.

En ole kaivannut poismyytyä mökkielämää ja puutarhaa, olen iloinen sinne muuttaneen lapsiperheen puolesta, tehkööt he siitä taas elämänmittaisen olotilan. Omenia, raparperiä ja sieniä saan milloin keltäkin tutulta. Kalenteriin merkkaan konsertteja teatteria leffoja ja syön sushia.

Voisko vähän hillitymmin suorittaa tätä kesälomaa? Viideltä herätys, jotta saan pesukoneen päälle (luonnollisesti se on täytetty jo iltayöstä) ja seitsemältä pyykit narulle. Saako lauantaisin imuroida 7.30? Silittää saa. Ja lukea ranskan verbejä. Ohjelmassa vielä kukkien hoitoa ja ompelua. Ehdi syödäkään. Petaan tässä kylläkin ensi viikon rentoutta, matkustelua ja muuta...

Lisää fillarointitreenejä eli reitti kesäyliopistoon ja takas; mennessä 18 min., palatessa 20. Manskun liikennevalot ovat se hidaste. Ja villapaita liikaa...