täällä, aika monen vuoden jälkeen. Aiheena on ainakin vielä tuo puutarha eli krassin siemenet kohta liotukseen. 

 

 

 

Jossain tässä vaiheessa alan ajatella tuota elämäni "ensimmäistä" kesää kaupungissa. Vuosikymmenten jälkeen. Tai, no, heinäkuu ja elokuun alku siitä uupuvat, silloin olin Jäämerellä, Lapissa ja Suomen kaikilla kolkilla. Kuin turistina olen ihastellut Helsingin puistoja, vihreyttä, kahviloita, rantoja, toreja. Polkupyöräillyt monenmoisia reittejä, riemastunut hyvistä pyöräilyteistä, saanut happea ja hikeä.

Olen malttanut istua kesäyliopistossa kielikurssilla, nähnyt monta pesismatsia, löytänyt uusia outoja metsiköitä ja näköaloja – niitä osin työn vuoksi.

Pyykkini liehuvat korttelipihalla tuulessa, istun puutarhapöydän ääressä lounaalla. Monia rauhallisia hetkiä. Ja kiireisiä, aikaisia aamuja. Valoa.

En ole kaivannut poismyytyä mökkielämää ja puutarhaa, olen iloinen sinne muuttaneen lapsiperheen puolesta, tehkööt he siitä taas elämänmittaisen olotilan. Omenia, raparperiä ja sieniä saan milloin keltäkin tutulta. Kalenteriin merkkaan konsertteja teatteria leffoja ja syön sushia.

Voisko vähän hillitymmin suorittaa tätä kesälomaa? Viideltä herätys, jotta saan pesukoneen päälle (luonnollisesti se on täytetty jo iltayöstä) ja seitsemältä pyykit narulle. Saako lauantaisin imuroida 7.30? Silittää saa. Ja lukea ranskan verbejä. Ohjelmassa vielä kukkien hoitoa ja ompelua. Ehdi syödäkään. Petaan tässä kylläkin ensi viikon rentoutta, matkustelua ja muuta...

Lisää fillarointitreenejä eli reitti kesäyliopistoon ja takas; mennessä 18 min., palatessa 20. Manskun liikennevalot ovat se hidaste. Ja villapaita liikaa...

Elämäni ensimmäinen juhannus kaupungissa!

Aattona torilla oli ennätysmäärä ihmisiä, vaikka luulin meidän olevan ainoat stadissa. Kaikenmoisia mukavia tapaamisia, uusia naamoja, turisteja. Iltapäivä pyöräiltiin, kierrettiin "koko kaupunki" - häkellyttävän kauniita puistoalueita ja rantoja, hyvää meininkiä. Hietsussa jengi uimassa! Kaikenmoiset pyörätiet tsekattu - ja Baana myös. Välillä kotiin syömään minttujuhannuspastaa ja takaisin ihmisten pariin; Kaivarikin tupaten täynnä väkeä, leppoisaa, jäätelöä, kahvia, seurustelua sekä tyyppien että koirien kanssa. Rajasaaresta näki Seurasaaren kokon, vesilläkin ruuhkaa. Päivän saldona 1 ainoa humalainen ja 1 toinen, joka tosin on siis joka muukin päivä örinäkännissä puistonpenkillä.

Toinen päivä sateineen vähän viilensi intoa ja houkutteli pysymään sisällä tärkeimpänä puuhana vahtia eestiläistä "kalakotkas"-nettikameraa. Siinä sivussa mun tämän vuoden ehkä tokat päikkärit. Lankavyyhtien kerimistä ja minttuteetä.