Jäälohkare auton pyörän alla sai eilen kadunkulmassa aikaan yllättävän ratin "takaisinlyönnin" ja illan mittaan turvotti käteni kipeäksi norsunkädeksi. Yö meni huonosti, aamulla menin terveysasemalle hoitajalle, joka passitti lääkäriin, joka taas sairaalaan röntgeniin, jossa todettiin ettei murtumaa. Jos olisin joutunut kipsattavaksi, olisi se tapahtunut toisessa sairaalassa, mutta tähänkin jo tuhlautui yli puoli päivää. Hauskuutta kuitenkin oli se, kun terveysaseman luukulla joku mies valitti huimausta ja virkailija totesi, että kyllä häntäkin huimaa.

Postissa en pystynyt kirjoittamaan kuoreen osoitetta, piti pyytää apua. Aika pienestä sitä ihminen invalidisoituu. Turhautuneena roikuin loppupäivän seurueen ylimääräisenä riippana mm. IKEAssa, löysin sieltä lohdutukseksi kuuskytlukulaisen vihreänräikeän pussilakanan ja värillisiä kynttilöitä. Kirjastoon valitettavasti en enää ehtinyt – sehän olisikin kruunannut koko sairasvuoteiluni – pari uutta kirjaa.

Syön Buranaa ja käsi on tyhmännäköinen muttei enää kivulias, voin kirjoittaakin.