Kidutuksenomaisesti ranskantunnilla keskusteltiin Pariisin puistojen historiasta, kuka hallitsija mitenkin niitä vuosisatojen aikana kohdellut. Aidat ja portit ovat yhä edelleen kuninkaallisen komeat, kultaa ja koukeroa. Haluaisin sinne lenkkeilemään vaikken edes lenkkeile, sillai vähän kyllästyneen näköisenä lampsisin puistokäytäviä. Tänään on muutenkin ollut joku ihme haluamispäivä; näin kalliin mekon, jonka kohtauksen- ja kohtalonomaisesti tiesin kuuluvan minulle. En edes sovittanut sitä, roikuin vaan helmassa kiinni – se oli kaupassa nimittäin ripustettu aika korkealle. En sitä myöskään ostanut. Oma "teuvoloman" paikalle ja sitten yhdessä vakoiltiin leikkaus, nepparien paikat sun muut. Ja kangasostoksille. Melkein sopivaa kuosia löytyi, värikästä ja himpun retrokuvioista. Hetken vielä hautuu. Päivän päätteeksi halusin leipoa sitruunatorttua, siinä halussa ei mitään ihmeellistä.