Viikon kestäneen kodinhoitosessioni jälkeen (nyt muka tiedän miltä tuntuu olla pikkulasten yksinhuoltaja) ja siitä suoriuduttuani – vain laastaria ja rasvaa hätätilanteisiin – pääsin tänne noin kolmanteen huusholliini maalle, jossa ensin hieman kiukuttelin kuollutta hiirtä loukussa ja kylppäriin kuivumaan kannettuja ovia. Ovia. Niihin en voi olla törmäämättä koko ajan. Muutenkin liikeradoissa jotain; vedin mekkoa päälleni ja huitaisin taulun lasin rikki, vammoitta kylläkin.

Kevät iski ja hulluna lapioin vanhaa multaa kasvihuoneen laareista kunnes routa töksähti vastaan,  juuri silloin onneksi naapuri saapui päivittämään talven tapahtumia. Päiväkahvi. Ja tärkeitä asioita.