PientenPoikien kanssa retkeiltiin meren rannalla, taas lapsuuden maisemissani, jossa erilaiset polut, sileät kalliot, uimarannan kivet kertoivat tarinoita. Tuttuja tuoksuja: kostea mäntymetsä, laituritolpan levä, märät kivet, vedenalainen savipohja. Oli Suomenlahden tilanne mikä tahansa – ilmeisen huono – mutta nyt minun silmissäni vesi näyttää puhtaalta eikä missään rantakallioilla ole öljyä kuten 60-luvulla joka paikassa. Joo, tiedän ettei me silloin vesistämme välitetty. Ihmeellistä, että miksei. Nyt taas ei koskematonta luontoa ja maisemaa arvosteta, osa noistakin rannoista on uhanalaisina, jäämässä rakentamisen alle.