Kaupunkipäivään mahtui piknikkiä ulkona, jatkoja sisällä, vilinää ja ääntä, lapsia, naurua, ruokaa, juomaa, juttuja. Kaikkea sitä sain.  Kotiin kohti auringonlaskua... matkalla tutkittiin moottoritien laidalla yhtä peuranraatoa – eräskin kun keräilee kalloja ja luita – mutta tämä otus ei sitten kuitenkaan tullut kyytiin vaikka jo raivattiin sille takakonttiin tilaa ja olis ollu kumihanskatkin mukana (johtuen eilisestä mäyränraadosta). Siinä peurassa oli siis joku riski(?). Väsyttää. Ja elämäni vaikuttaa aika karmealta.