Kaksitoista pientä hiirenraatoa. Ne vipataan jokainen vuorollaan pihakeittiömme huopakatolle(?), josta joku ne vie, närhi ehkä, ei olla onnistuttu näkemään, mutta yöllä tahi päivällä raadot melko nopeasti häviävät. Suunnittelin jonkinlaista päivystyssysteemiä, vahdittaisiin vuoroissa verannan ikkunan takana. Mökkimies taas haaveilee nettikamerasta ja olisi sille kuulemma muutakin käyttöä, esim. meidän aamiaiskeskustelut voitaisiin nettikuvata(?) Jaa-ha, tätä viimeistä vinoiluvaihtoehtoa ymmärrän vähiten, mitä me siis puhuttiin ja tehtiin aamiaispöydässä? No, ainakin Mökkimies veti teen väärään kurkkuun ja se roiskui nenästään pöydälle sanomalehteni päälle! Mutta mitä minä juuri silloin kommentoin lehdestä: ainakin murisin EU:lle noin yleensä – äänestinhän aikoinaan sitä vastaankin, mietin voiko Liedon ryöstäjät hipsiä meidän metsästä nälkäisinä esille – meillä on Rakennusmiehen toivomuksesta tänään Lindströmin pihvejä (ehkä ruotsalais-liettualaisille maistuisi), tuhahtelin musiikkitalojutulle, luin kulttuurin, kuolleet ja NewYorkin shoppailut, paikallislehdestä selasin sivukaupalla ansiotietoja plus katselin hyviä kuvia. Jotain intoa saattoi kyllä siinä aamuhetkessä olla, koska puuroakin putosi lusikastani lattialle – että ei ihan väritöntä tosi-tv-porukkaa.