Aamulla valo leikkii ympäri kämppää. Otan kuvia; sängystä, pöydästä, astiakaapista, sitruunasta ja greipistä. Töissäkin valo leikkii. Kuvaan kauratöyhtöjä, jotka urhoollisena rekvisiittana odottavat tulevia tupareita ikkunalaudalla.

Pitäisi valita jotain kuvia julisteeksi seinälle. Kasvimaa-aihettako – sinne on aina ikävä? Vai ihmisiä, joita on ikävä.

Kerran tehtiin joulukortti, jossa oli kaksi pöydällä tanssivaa hiirtä. Oikeesti ne oli loukuista irrotetut ja jo vähän jäykistyneet, mutta sopivan siisteinä säilyneet, joten niitä ei ollut vaikea asetella suloisesti takajaloilleen paritanssiasentoon valokuvaa varten. Korvissani olen kuulevinani sen kaihoisan musiikinkin. Että, minua ei saa yllyttää! Tarvittaessa sisuksistani löytyy ulospyrkivää anarkiaa ja undergroundia. Muuten niin tyynestä ihmisestä. Ennustan itselleni nyt jotain tosi huimaa ja ristiriitaista seinäjulistetta.