Vieraita tullut ja mennyt, viimeiset poimivat mustikoita ja sieniä, oli tarpeeksi lämmin hieno ilta istua nuotion ääressä syömässä – ja aika monenlaisia herkkuja, kun oli pientä ulkomaalaispainettakin; etteikö suomalaiset osaa olla vieraanvaraisia... Kaikki lihoivat. Edellisten kyläilijöiden kanssa harrastettiin teatteria ja kirpparia, puhuttiin paljon, muisteltiin vanhoja.

Näyttelijämiehen näytökset ovat toistaiseksi tauolla, lievää levottomuutta ilmenee iltaisin, mutta silloin esim. lähiretkeillään, ihaillaan maanteiden tämän vuoden ilopilkkua; piennarkukat loistossaan!  Tänä aamuna ei kerta kaikkiaan päästy kirpparille, tultiin yöllä ennen kolmea juhlista, neljältä nukkumaan, kuudelta olis pitänyt herätä pakkaamaan kamoja. Melkein siihen suoritusaddiktioisina ryhdyttiinkin. Ne eiliset bileet oli vanhaan navettaan rakennetussa juhlatilassa, paljon kynttilöitä, lyhtyjä, ruokaa, juomaa, tuttuja ja vieraita ihmisiä, musiikkia. Ympärillä jo viitteitä loppukesän mustaa mustemmasta yöstä. Kodikkuus huipussaan. Kohta kai meilläkin; päivän urakkana on käydä läpi tallin eteiseen ruuhkaksi pinottuja laatikoita, joissa on kolmen vuoden takaisesta muutosta raakattua tavaraa. Seuraavalle kirppikselle jotain, loput roskiin.

"Oikeat työasiat" alkavat rytmittää arkipäiviä, aluksi vähän kankeasti – tuntuu kännykkäkin jotenkin oudon kulmikkaalta käteen..? Sitä paitsi en tunne omaa ääntäni: apua! narisenko vai kimitän, miten kuuluu puhelimessa puhua?