Minunlaiseni rapuihminen kun näkee ilmoituksen, että huomenna taloyhtiössämme on vesikatkos, alkaa lievä hysteria; alan täyttää astioita ja kannuja, katselen ja kokeilen surullisena hanoja, jotka eivät tiedä vielä tulevasta ehtymisestään. Katkos ajoittuu klo 9-15 enkä silloin yleensä ole kotona, mutta nyt masokistisesti haluankin olla läsnä hetkellä, jolloin hanat hiipuu. Sydänalassa ontto tunne, kauhea jano ja huoli. Tekisi mieli mennä rappuun hoilottamaan naapureillekin ohjeita; oletteko varmasti täyttäneet ämpäreitä! Ja miksikö. Luultavasti siksi ettei siihen voi luottaa, että vesi kytkeytyy varmasti varmasti uudelleen... Kaikkea voi sattua. Mutta että vesi! Muistan vielä elävästi vastaavan katkoksen – oliko se toissakeväänä...