Meillä menneillään sellainen projekti, että pihalla keitellään eläinten pääkalloja, luita. Noukitaan tienvarsista auton alle jääneitä ruhoja, nyljetään, väännetään ja kuvataan niitä. Sydämestäni olen mukana kaikessa rämpimisessä, tuijotan näädän haljennutta vatsaa, ojentelen soihtuja ja kiikutan kuvaussavupurkkeja ympäri risukkoa, mutta... aika mukavaa on mennä välillä kaupungille, ostaa vaikkapa uutta parfyymiä, vaikka ajatukset poukkoilee enimmäkseen noissa luonnonmaisemissa, puron solinassa, alkavan syksyn tuoksussa. Avara sänkipelto saa tanssimaan!