Ihan vaan lievästi kyllästyneenä kauhoin taas aamulla lapion ja harjan kanssa autoa penkasta. Kun se vihdoin saatiin käyntiin ja liikkeelle, moottorista kuului joku karsee ääni, joka onneksi hetken päästä hellitti. Jotain jäässä kai. Riitti kuitenkin psyykkeelleni ja siinä auringonpaisteessa halusin ainoastaan tuttuun puistonreunakahvilaan istuskelemaan, tunniksi, helpotti ihmeesti. Silti pidän tästä valkoisesta lapsuuden talvesta.