Aamusta oli tuvassa vallalla kotoisuusvimma, touhuilin ja tein sienisouffléeta, kuivattuja kosteikkovahveroita on yhä hyllyssä purkki kaupalla, riittää taatusti syksyyn asti erilaisiin pöperöihin. Sitten taas pyykkikorien kanssa metsään salaiselle apajapaikallemme. Oho, olen jo syksyssä!

Lounaan jälkeen iltaan asti painiskeltiin päättötyön kanssa, välillä kirjoitin sanelusta, välillä luin ääneen. Tallennus- ja postitussählingeistä selvittyämme, ja muutaman puhelun jälkeen, tärkeät asiat taisivat kaikki olla mukana. Ei paljon muistettu ikkunasta katsoa (tai – yhden kerran) että voi hitsi, mikä räntis. Täysi päivä.