Jo tammikuussa aloittamani koohkaaminen salaateista sai sitten finaalin eilen, kun toimittaja ja valokuvaaja viettivät koko päivän kasvimaallani. Ajoitus – joka koko touhussa eniten jännitti – osui nappiin siten, että kasvusto oli parhaimmillaan ellei lukuun oteta papuja ja kurpitsoja, jotka eivät vielä tosiaankaan rehota, mutta salaateistahan se lehtijuttu tehdään. Aika armeijalle niitä salaatteja olenkin kasvattanut, 15 eri lajiketta, ja vaikka eilen sylikaupalla korjattiin satoa, niin ei se edes näy missään. Meillä on tosiaankin syötävää. Onneksi ranskalaisvieraiden käytyä kylässä, muistuttivat, että heillä salaattia laitetaan myös keittoihin, sen vaikutusta pidetään diureettisena – miksei sitten tuoreena syödyn?... no joo, minähän uskon täysillä ranskalaiseen keittiöön. Täytetyt kyyhkysetkin syötiin viimeksi talvella.