Nukuin yöllä huonosti, heräilin kammotustunnelmissa; olin kuulevinani askeleita pimeässä, verannan lattialaudat natisivat. Mökkimies aamulla totesi aivan tyynenä, että kyllä, tietysti täällä kummittelee. Pysähtynyt kaappikello yht´äkkiä kumahtelee, ovi narisee ja jostain kuuluu muksahduksia. Sain kuitenkin tehtyä paperitöitä, järjesteltyä laatikoita, hoidettua kasvihuonetta, jossa alkaa olla mahdottoman paljon tomaatteja ja Se Tuleva Suuri Kurpitsa. Silti päivä kului kuin jotenkin hukkaan eikä tuo Ossetian tilanne yhtään sovi minulle. Ja äkkiä oli taas pimeä. Ja kummitukset.