Pienenä ihmeenä pidän tuota, että salaatintaimeni ovat edelleen selvinneet kaikista näistä pakkasöistä; ovat lavassa kennomuovilevyllä peitettynä ja metrin korkeudella kasvihuoneen (ilman lämmitystä) pöydällä. Siitä innostuneena rakennutin uuden isomman lavan ja nyttemmin on jo piirretty ja piirretty iltakaudet kasvihuoneeseen kokonaista uutta siipeä, josta vanhoilla kaarevilla ikkunoilla tulee vähän Gaudi-henkinen(?)... Parsapenkkiä ja raparperiä täytyisi siirtää pois rakennelman tieltä, mutta maa on kuitenkin vielä roudassa eikä sitä pääse kaivamaan. Voin silti suunnitella siiven avajaisia. Voikohan jo sadonkorjuuksi kutsua sitä, että nyhdän yrttipenkistä pienen pienen – lähes olemattoman – ruohosipulitöyhtön munakkaaseen. Viinimarjapensaan silmuja voi ainakin jo nauttia teenä, tuoksu on huumaava. Nokkostakin löytyy, jos menee silmälasit päässä etsimään.

Kylvökset verannan ikkunalaudalla ovat taimettuneet; erilaiset basilikat, lehtikaali, tomaatti ja krassit. Latva-artisokat ovat jo kymmensenttisiä.