Eilen oltiin Kuurnassa; mukavaa seuraa, hyvää ruokaa, ripeätä palvelua ja lisäksi ihailin (?) kokkipojan käsivarren palovammoja, kipumuisti palasi heti; viimekesäisessä duunissani sain juuri samanlaisia jälkiä kuumasta öljystä, sainhan siellä myös tiputettua veitsen jalkaani ynnä muutakin mojovaa, mutta ennen kaikkea kunnioitukseni kokkeja kohtaan lisääntyi entisestään. Säilyä keittiön kiireessä hengissä!!

Nokkostorttusessio on ohi ja nyt ne odottavat pakastimessa ja jääkaapissa lähtöä huomisiin juhliin. Niitä taisi tulla aika paljon, jotain 150 kpl – innostuin vähän. Minähän askartelisin ja nuhertaisin loputtomiin, naapurityöpaikankin kaverit kutsuen korkkaili siidereitä ja teki lähtöä terassille. Voisikohan kuitenkin eilistä ajatella pakolliseksi terassikauden avaamiseksi; Espalla istuttiin, tosin juotiin mehuvissyä. Ei se nyt kuulosta oikealta.