Näin runsasta sosiaalista elämää ei kestä kukaan. Paitsi minä! Ihka uusiakin ihmisiä tapasin eilisissä bileissä. Tänään oli ajankuluksi ahtauduttava täpötäyteen leffateatteriin; J.Jarmusch: Broken Flowers viihdytti, nauroin, onneksi vierustoveri hörötti kovempaa. Täysrentoutus, vaikka välillä mietinkin mitenköhän sieltä olisi päässyt ulos esim. hätätilanteessa, koska ahtaille penkkiriveille on käynti vain toisesta reunasta ja se koko hoito sijaitsee syvällä maan alla. Leffan loputtua aivan rauhallisenkin täyden salin purkaminen jähmettyi portaisiin, tosin joukossa oli raivostuttavan laahustavia ihmisiä, jotka pysähtelee oviaukoille pällistelemään ties mitä. Niin, mitä? Tässä kämpässä on juuri nyt Star Wreck -fani, joka ajaa tietsikalta traileria edestakaisin oudosti hymyillen. Pelkään siihen tulevan jatkoa...