Katse harhailee työhuoneen ikkunasta ulos, jopa syksyn värisiä puita näkyvissä eikä taivas niin synkän pimeä kuin eilen. Mökkimies soittaa piispanhiippa-sienisaaliinsa ääreltä... kuulen raittiin ilman äänen, askeleet metsässä, epäilee minua joksikin sisäihmiseksi. Voi hitsi. Juon kahvia, merkkailen työpapereita värikynillä projekteittain, rei´jitän, niittaan ja mapitan, mutta mielessä pyörii elämän aarrekarttaa ja kaikkea muuta. Parasta vaikkapa pestä tuo lattia.