Menen tänään vierailulle lapsuudenkotiini, jossa olen asunut ensimmäiset 10 elinvuottani. Jännittävää nähdä, pulpahtaako muistista esiin jotain aivan uutta, ja miltäköhän kaikki muutokset tuntuu. Ainakaan enää tsilarin muija ei pese pihanpuolen pesutuvassa talon perheiden liinavaatteita eikä roskia enää tungeta rapun kerroksissa olevista pyöreistä metalliluukuista kuiluun, josta ne menivät polttouuniin. Käsittämätöntä! Aavistan odottavani jotain tuoksua, jota ei löydy, jotain valon reittiä, että miten se kulkee asunnon läpi.