Kuvattiin syksyn lehtiä maisemissa. Ajeltiin pikkuteitä läpi vanhojen ruukkikylien, joenvarsien ja omenatarhojen. Poikettiin ihan kapoisimmillekin kärryteille. Onko tämä muka Ruuhka-Suomea? Erämaata ennemmin, bambit loikkivat tien yli. Pohdittiin, että mitäköhän sitä ihan oikeasti elämältään odottaa ja onkohan ne odotukset suhteessa saamaansa. Ajattelin ranskanopettajan antamaa kesätehtävää, joka oli eräänlainen persoonallisuustesti sisältäen kiperiä kysymyksiä kuten: suurin pelkosi, onnistunein elämäntehtäväsi jne. Joskus mielessä leijuvat tai jopa häiritsevät asiat asettuvat paikoilleen, kun ne sanotaan ääneen tai kirjoitetaan. Jotenkin mainitulla tavalla olen nyt joutunut toimimaan ja tyyni olohan siitä on seurannut.

Ikkunan takana villiviini räiskyy punaista, vaahtera keltaista, sisällä ladataan halkoja uuneihin, viihdyn syksyssä.