Monellako kahvilla lähtisi päivä tästä vierimään, nääntymys kaikkoaisi? Onneksi puutarhaystävä soitti, sai minut hipsimään paljain jaloin ja yöpaidassani kasvihuoneelle tsekkaamaan & raportoimaan salaattien ynnä muiden kasvutilannetta. Puhuttiin parsapenkeistämme ja hedelmäpuista, mullan kosketuksesta, lämpötilasta; "...tee vaan perunavaot valmiiksi, anna auringon ne ensin lämmittää ja istuta sitten...", ehdotan, kun itse en edes saa vaatteita päälleni...

Perjantaibileet oli raakaa työtä aamuneljään asti; tein noin miljoona lohi- ja parsaleipää, eiliset juhlat taas oli ihan vaan silkkaa huvitusta, ja yöllä ajaessani tyhjiä teitä kohti landea, toivoin, että edes poliisi olisi ilmestynyt ilokseni minua puhalluttamaan – olin sentään istunut rööperiläisessä trendiravintolassa 6,5h juoden vettä ja yhden espresson!

Kotona oli – ilmiselvä rakkaudenosoitus – sauna kuumana. Pöydällä naapurin rouvan keittämiä kananmunia, itsetehtyä saaristolaisleipää ja silliä! Nyt siis Mökkimiestä on alkaneet jo muut ruokkia, kun minä hillun stadissa! Korjaan tilannetta ja katan tänään pihalle myöhäislounaan – kunhan siis saan ne pahuksen vaatteet ensin päälleni.