Olen omissa mielipuuhissani; kevään ensimmäisiin taimiruukkuihin verannalle kylvin basilikaa, kukkaa, melonia. Tarvitsinkin jo maalaismaisemaa, häikäisevää puhdasta lunta ja raikasta ilmaa. Sen sijaan maalaiskämppää katson vähän voipuneena. Täällä on selvästi vietetty joulun jälkeen aika ajoin poikamieselämää, kuten "puristettu hammastahnatuubia väärästä päästä ja jätetty sohvatyynyt sekaisin..." Kunhan minä pääsen täyteen vauhtiin noine turvesäkkeineni ja purkkeineni, niin kaikki alkaa täällä toivoa suursiivousta. Sakea lumipyry rauhoitti liian villit kevätajatukset. Kylmä yö tulossa. Yksi pesällinen leivinuunissa ei vielä tuntunut paljon missään.

Tänään olin kuulevinani pihalta koiran haukahduksen. Koira kuoli kolme vuotta sitten – näihin aikoihin. Pidin sitä tassusta kiinni viimeiseen hengenvetoon. Sen hauta on tuossa rinteessä. Kohdataan taas tämäkin.