Mökkimies on aina ollut erittäin tarkka kesän mansikoista; millaisia ostetaan, koska, ja keneltä. Retkeilimme lähikaupungissa ja kuuma päivä sen kun venyi. Yleensä ainakin "koemansikat" Mökkimies saattaa ostaa marketin pihalta, jos (!) myyjä on simpsakka nuori nainen. Mutta. Marketin pihalla olikin – nuori kyllä – mutta napapaidastaan jo selän puolelta ulospursuava... "Pieniä mansikoita", totesi M ja jatkettiin matkaa. Seuraavassa paikassa oli myyntikojuun pistetty pikkuveli; "Liikaa raakoja joukossa". Valtatien pysähdyspaikalla pariskunta myy mansikoita, M hidastaa muttei pysähdy: "Näithän, että ne on jotain pervoja tyyppejä! Kumpikohan ne mansikat on keränny? Katsoitko sen miehen käsiä?!" Sitten lopulta löytyy koju, jossa ihan söpö tyttö ja marjoista en nyt valita, vaikkei ne kovin makeita ole eikä kaikki kypsiäkään... Tärkeintä, että lapsenlapset saavat mansikoita!