Melko pitkä tämä päivä, ja yö oli lyhyt (kuten sattumoisin edellinenkin); Näyttelijämies kotiutui karonkasta joskus kahden pintaan ja puoli kuudelta oli herätys pakkaamaan kirpparikamoja. Solidaarisuutta välillä punnitaan.
Torimeininki oli vilkkaampaa kuin edellisellä kerralla. Näköjään pienikokoiset mööpelit tekisivät kauppansa, myin mm. yöpöydän ja yhden vanhan pallin, joka kyllä taisi mennä trokarille ja liian halvalla.

Nyt en edes jaksa juosta pupun perässä. Se lymyilee raparperipusikossa ja aina kohdatessamme olemme molemmat sydärin partaalla. Mikä pari!

Haaveilen huomisesta aamiaisesta pihalla päivänvarjon alla kirkonkellojen vaimeassa soitannassa... eikä mihinkään tarvitse lähteä.