Kylvin latva-artisokan siemenet ruukkuihin työhuoneen ikkunalaudalle, tarpeeksi valoa tulvii kattoikkunoistakin. Olen tavallaan aikataulussa – mutta muu vaivannäkö ja varsinkin henkiset ponnistelut eivät ole missään suhteessa siihen, että ensi syksynä vietetään ehkä yksi (1) ihana illallinen syöden artisokan kukinnon lehtiä sinappivinegrette-kastikkeella. Sitä hetkeä on tietenkin mukava odottaa ja suunnitella, että miten pukeutuisi ja ketä kutsuisi. Elämän tarkoitus kiteytyy.