Kolea tuuli ajoi minut täksi päiväksi sisätöihin; kuvioneuleeni kimppuun ja siihen sitten keskityinkin silmät killissä niin, että kun piti etsiä kadonnutta auton avainta, niin ehdotin kaksi (2 !!) kertaa, että soitetaan... "Ai, mihin? Avaimeenko!?" ja hetken päästä tarjoan samaa ratkaisua vielä uudelleen. Mutta on se kuviokin hankala, vaikka pelkillä oikeilla ja nurjilla pelataan. Koko ajan pitää ääneen laskea ja jupista. Voi olla, että tänä yönä täysikuu pitää pirteänä ja työ edistyy. Kokeilin muuten eilen voiko sängyssä selällään neuloa. Kas kun ei ennen ole juolahtanut mieleen. Ei voi. Harmi. Kädet puutuu.