Viikko poissa puutarhasta, ja kurpitsahan tuli minua vastaan – päivää!; se on kärhöillään kietoutunut puutarhapöytään, tuoliin, kasvihuoneen ovensaranoihin, vanginnut kastelukannun ja muita esineitä lähistöltä. Ennen ennustettuja hallaöitä on päätettävä sen jatkosta, survonko (apuvoimin) koko hökötyksen sisään kasvihuoneeseen, josta se siis on lähtöisin vai levitänkö harsoa ympärilleen. Enää ei ole sydäntä ja järkeä katkaista kasvia.

Talo on tantereena, viimeaikaiset rankkasateet valuneet kellareihin, Mökkimies tehnyt operaatioita sisällä ja ulkona, mööpelit sikin sokin, tuvan lattian alla mölyää kuivauspuhallin ja lattialuukku on auki, sinnehän putoamisesta minulla on ennestään kokemusta. Mutta. Hieno ilma, jospa vaan käydään torilla (ja siivotaan vasta sitten)...