Viimeinen kesäkirppari poikkesi kaikista niistä muista lauantaiaamuista jo sillä, että oli hyytävän kylmä (kahdet hanskat käsissä), asiakkaita vähän ja ainoastaan pieni tavara liikkui. Mistäkö erottaa trokarin? Miespuolisella on kahden päivän parransänki – silti ei muodikas, ja olemus, kuin olisi nukkunut ojassa (vankilalomalla?), siis neljävitonen laiha sinkku, joka ei tervehdi ja tarttuu ekana messinkimortteliin ihan kun se sellaista tarvitsisi... Naistrokari taas on kuuskymppinen muovikasseja raahaava rouva, joka vyöryy koko pöydän päälle, valitsee ensin jotain jonninjoutavaa, sitten ohimennen tiedustelee haluamansa kulhon hintaa. Tinkii kohtuuttomasti. Molemmat ovat maailman huonoimpia näyttelijöitä.