Aivan sunnuntaiolo; ensin pitkään aamiaista, sitten suurien korien kanssa metsään. Hiljaista muuten paitsi kirkonkellojen kajahtelua ja alkumatkasta kyllä kavahtelin kaikkia risahduksia – olen hankkinut näköjään lievän karhupelon ja pidän eniten niistä metsän kohdista, joissa riittää näkyvyyttä ympärille, ettei siis ihan pusikkoa. Pienestä metsänuotiosta saatiin savuntuoksua vaatteisiin. Sienisaalis puhdistettiin pihalla auringossa, lounaaksi syötiin eilinen pasta höystettynä uusilla kantarelleilla. Jälkiruuaksi puolukkapiirakkaa. Suppilovahverot laitoin kuivumaan ritilöihin lämpölattian päälle. Omani vain kippasin suoraan korista ritilälle, niuhona perkasin ne jo metsässä, Mökkimiehen sieniröykkiöissä taas on aina mukana mustikanvarvut, sammaleet ja kävyt, jotka hän sanoo myös mielellään syövänsä...