Silitän kuolleen hirven turpaa, se on lämmin vielä. Pehmeä ja samantuntuinen kuin hevosella, joka tykkää turvan rapsutuksesta, niin kai tämäkin. Nahka on jo viritettynä levällään, odottaa parkitsemista. Pää keitetään, kallo valkaistaan, sääristä irrotetaan jänteet, joista punotaan narua, sääriluista tehdään teräviä työkaluja. Esi-isien meininkiä, yöllä kuun valossa joudun miettimään muutamaakin seikkaa. Nyt ei nuo pankkikriisit minua heilauta, tämän ajan nerojen aikaansaamat.