Viime heinäkuussa nuotiolla istuskellessa, biletyksen tiimellyksessä, tulin keveästi lyöneeksi vetoa tukankasvatuksesta; kolme lyhyttukkaista päätti, että ensi kesänä samaan aikaan samassa paikassa hiukset hulmuavat. Aika paha – osaltani. Joku saattaa minut vaikka pysäyttää ja kysyä mikä tuo oikein on, stailaus mihin? Takku. Toisaalta eräs erehtyi luulemaan tätä hapsotusta muotitukaksi. Pinnit ja pannat välillä lentää, tämä ei johda mihinkään eikä tästä ole mitään hyötyä. Elämässäni olen lopettanut tupakanpolton, ylensyömisen, viinan- ja kahvinjuonnin, uusien vaatteiden ostamisen – paitsi alesta (no, kengät ei kuulu siihen!), olen mehupaastonnut, kierrättänyt, säästänyt vettä, rahaa, luontoa, siirtynyt luomuruokaan ja kirjastoon, josta kaikesta sen sijaan on ollut jotain hyötyä ja ainakin mielenvirkistystä. Mutta tämä takku ottaa vähän hermoon.