Taloudellisista asioista minun ei pidä ottaa huolia. Ei. Paitsi - siis - jos ne koskettavat minua. Kukaan ei maksa siitä, että sulattelen kompostia talven jäljiltä tai haravoin ne pirun hiekat taas uuteen asentoon. Äiti Maa on lähellä, ajattelin kuitenkin. Mutta. Minun pitäisi olla toisaalla, vähintään koneen ääressä tekemässä käsistä, joka leijuu paperilappusina ja himmeinä kuvina pitkin taloa. Jouduin viime yönä keskeyttämään innokkaan luomisen, kun tarina lipui johonkin todella-ei-humaaniin toimintaan, murhaan(?), vaikka piti pysyä kierrätyksen maisemassa. Nyt juuri saan inspiraation noista lankakorin kirjavista langoista, taimiruukuista, nokkosista ja leivinuunissa yön yli muhineesta tattaripuurosta; 1 l vettä, 1,5 tl suolaa, 2 dl rouhittuja tattarisuurimoita.