Tunnustelin tänään miltä tuntuu yht´äkkiä pudota tyhjän päälle. Tahtomattaan muuttua itselle vieraaksi ja ulkopuoliseksi. Oli tosi vaikea keskittyä, kohdistaa ajatuksia mihinkään määrättyyn. Lopulta iski uupumus, ja join kahvin, nukuin tunnin – siitä se lopulta aukesi, kuvitteellinen uusi päivä, jossa kohtaa asiat normaalisti. Kaikki hyvin, ei asia alunperinkään kovin vakava ollut; työtilaus, joka vaan välillä peruuntui viideksi tunniksi ja sitten taas palautui. Tällaisiahan tapahtuu, mutta huomasin, että täysin tiedostamatta olin virittäytynyt moniin asioihin, joiden purkaminen sitten ei ihan hetkessä tapahdukaan – ei siinä todellisuudessa, jossa ne on rakentuneet. Tutustun itseeni, osa I.