Nämä päivät 5-vuotiaan kanssa ovat täysiä ja elämyksellisiä ja ne eletään juuri tässä hetkessä ilman turhia murheita. Ja ilman aikatauluja paitsi; iltauinnin jälkeen pyjama. Luetaan Astrid Lindgreniä, mutta mikä juttu se niissä kirjoissa on, se pahan ja hyvän taistelu, jota tuputetaan koko ajan!? Ennen kaikkea niiden "pahojen" motiiveja ei mitenkään valaista. Minulle koko hyvä ja paha termeistä tulee ensisijaisesti mieleen vierailut mielisairaalassa skitsofreenikkotuttavan luona. Vuosikymmeniä sairaaloissa viettänyt mies kelaa koko ajan tätä hyvän ja pahan taistelua, luokittelee ympärillään olevia ja tapaamiaan ihmisiä kaiken aikaa näihin kahteen ryhmään. Raamatustahan se kai alkaa, tuo luokittelu. Haluaisin, että minulle esiteltäisiin vaikkapa yksi kappale "pahaa ihmistä" ja ettenkö muka ymmärtäisi miksi. Miksi niin on. Kaikkeenhan on syy. (Tuo tokaisu on samaa sorttia kuin: kaikki tekee sen mihin kykenee...) Tällainen luottamus itseen taas tänään.