Ruotsalaisen Björn Rungen leffa "Suusta suuhun" kaikessa karmeudessaankin ilahdutti varsinkin hienolla näyttelijätyöllä. Tällä kertaa en valita edes siitä, että filmi loppuu ei mihinkään ( – loput on vaikeita). Elokuvateatteri sinänsä oli myös hieno elämys; olin ainoa katselija ja lipuntarkastaja/koneenhoitaja sanoi, että voin toivoa vaikkapa äänen voimakkuutta. Vaikeinta oli valita istumapaikkaa tyhjästä salista, yhdellä vaihtamalla se sitten kuitenkin sujui. Takilla ja laukullakin oli omat paikat. Voisin mennä uudestaankin.