Tämän vehreyden keskellä olen kotonani. Omenapuut kukkii, raparperit rehottaa, hyödynnän jo lipstikkaa, minttua, sitruunamelissaa, parsaa, nokkosia. Tosin siihen nokkospestoon täytyy ehkä pikku hiljaa tottua, 2. syöntikerta oli jo helpompi. Enkä anna periksi. Tänään kokeilen nokkospizzaa.

Siivosin kasvihuoneen ja sen lisäksi kaksi pientä vihannespenkkiä saa tänä vuonna riittää – rentouttava päätös sekin, ettei enää stressaavaa kilpavarustelua tuon kasvimaan kanssa. Totuushan on se, että viime syksynä maahan jäi niin porkkanat kuin sipulitkin, ja tuliko niitä kaikkia tomaatteja edes hoidettua, oli muuta tekemistä... kuten tänäkin kesänä.