Olin aamiaista syömässä ja lehteä lukemassa, kun iloiset Pienet Pojat juosta säntäsivät tupaan. Myöhemmin iltapäivällä taas juosta säntäsivät metsästä pihaan; karhun kakka! Sieniretki loppui lyhyeen. Söimme silti – ja vieläpä ulkopöydän ääressä – sienilasagnea, aina-vaan-salaattia, omenapiirakkaa, omenapannukakkua, puolukkapiirakkaa, iisoppiteetä. Karhua ei näkynyt, mutta lukuisat ampparit poukkoilivat lounaspöydässämme. Nostettiin kasvimaalta porkkanoita, maisteltiin keltaisia tomaatteja ja zuccineista, joita on vieläkin iso vasullinen, keitin satsin soppaa kaupunkiin viemisiksi. Illansuussa keräsin yrttejä kuivumaan, pakastin persiljaa ja kannoin ulkoa kurpitsat viileään eteiseen, ison ja pienen. Odottavat nyt siinä Halloweenia.