Meille istutettiin kaksi päärynäpuuta! Niiden paikat ovat erään avioliiton kompromissi eikä kumpikaan taho ole ratkaisuun aivan tyytyväinen. Ne tököttää kerta kaikkiaan keskellä ei mitään, nurmikolla, koska kaikki muut paikat eli seinänteet ja aidanteet plus muut puut ja pensaat olivat aina jomman kumman "suojeluksessa"; ei talon lähelle – jos taloa laajennetaan, ei aidan lähelle – jos aidan paikkaa muutetaan, ei yrttimaan lähelle – varjostaa... Tämä päärynäpuiden lopullinen paikka keskellä nurmikkoa on entinen lasten sulkapallokenttä enkä voi käsittää kuinka se on ollut ylipäätään mahdollista; kyseessähän on rinne (!) eikä edes kovin loiva. Millä kaikella sitä onkaan lapsia aikoinaan kidutettu.

Retkeillessäme eilen autolla pitkin pikkuteitä, Mökkimies alkoi ihmetellä kuinka minä en muista sitä tai tätä tölliä, puroa, ties mitä yksityiskohtaa reiteillä, joita iät ajat on aikoinaan lasten kanssa ajeltu. Näin se on etten muista elämäni "ruuhkavuosilta" sitä omenatarhaa, tien mutkaa tai männikköä, jonka ohitse on vilahdettu. Ehkä juuri sillä kohdin penskat tappeli takapenkillä tai joku oksensi tai sitten minä vaan katselin pilvenhattaroita taivaalla ja mietin mitä huomenna syödään... Kiitos elämälle kuitenkin siitäkin ajasta, jota kovin tarkkaan en muista.