Viikonloppumatka länsirannikolle. Pidän niistä pienistä rannikkokaupungeista, hassusta kielestä. Uiminen meressä jäi siihen, että sunnuntaiaamuna seikkailtiin pyyhkeet ympärillä Pietarsaaren venelaitureilla etsimässä sopivia portaita. Ei sitten löytynyt.  Kylmäkin tuli, sillä juuri silloin alkoi syksy. Sitten lisää pieniä kaupunkeja, mutta missä kaikki ihmiset, piti sitä kieltäkin kuulla? Muut kai nukkuivat pehmoisissa vuoteissaan suloisissa puutalokortteleissa, joiden pihoja koristaa kukat ja kukat...  Pääsen sinne kuukauden päästä takaisin! Silloin lienee ilma taas entistä syyskuulakkaampi, merituuli tuntuvampi. Ja ennen kaikkea; alkaa värien aika.