Huippuhienoa oli saapua lentäen illalla Helsinkiin; ensin leijutaan siellä kirkkaassa sateenkaarenvärisessä auringonlaskuhorisontissa, sitten siipi edellä paksuun pilveen, pimeään, ja lopulta ääneti valahtaa alle skarppi sininen yö ja kaupungin valaistus. Vaikken lentämisestä pidä, niin jo tämän vuoksi...

Nyt askel askeleelta totuttelen kotinurkkiin, tunnelmat viiraa vielä Ranskassa. Täällä päässä harmittaa huonot ja kalliit vihannekset, ja siksikin vaikea mennä kauppaan, kun heti ei näekään ihania osteri- ja rapuröykkiöitä edessään. Matkalta tarttui mukaan (ystävyyden ja läheisyyden lisäksi) herkullisia reseptejä, nyt puutuu vaan sopivat vieraat uhreiksi. Kotimies on jossain lumilla ja on senkin hemmottelulla rajansa.